Telkkarissa sanottii urheilun alkavan aina sohvalta. Kaivetaan sohvaperunat lapiolla irti pehmusteista. Mun "joo, sitten huomenna" oli nyt tänään. Ensimmäinen kerta tällä salilla. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, olen urheillut ja käynyt salilla, monta kiloa sitten.
Mikä idea oli laittaa pinkki treenipaita päälle? Samaa väriä kasvojen kanssa, ei mikään ihme että mulkkasivat. Tuskin siihe vaikutti sekään, että seisoin juoksumatolla n.5 min enkä saanut sitä toimimaan. Vahingossakaan en pyytäny apua, jokuhan olis voinu tajuta et olin siellä ensimmäistä kertaa. Nielin tappion ja vaihdoin laitetta. Juoksumatto-Anna, 1-0.
Siellä me kaikki läskis sitte sitkutettiin, urheina ainakin 45 min. Onneks menin takariviin, ni ei kukaan nähny sitä et 10min välein kävin täyttämässä juomapulloa. Tai että vauhti hiljeni sitä mukaan, ku kunto petti. Ilme värähtämättä jatkoin, vaikka maitohapot alko kiipeämään housunvartta pitkin. Kivasti kaikki hikipingot kävi hakemassa alkulämmät ennen jumpalle menoa. Lihaskimput ja kukkakepit vaihtu, mutta minä pysyin. Crosstrainerilla 45 minuuttia, eihän siihe voi kuolla. Eipä!
Mun vieressä oli hieman vanhempi herra, joka aina huvittuneena vilkuili sivulleen. Urhoollisesti lisäsin silloin vauhtia. Pään käännyttyä palasin nopeesti takaisin ja jos mahdollista, vielä vähän hiljaisempaan vauhtiin. Loppujen lopuks hävisin sille. Vanhalle miehelle. Se jäi ja minä lähdin vallottamaan juoksumattoa uudestaan. Tilanne tällä hetkellä Juoksumatto-Anna, 1-1. HAH!
Salilla on aina tapana pyyhkiä oma paikka jos on tullut hikeä. Mun paidasta ei kuivaa kohtaa juurikaan löytynyt. Desinfiointipaperia hain kolme kertaa. Joo, oon mä kunnossa- rapakunnossa.
Tästä pääsen vaan ylöspäin.
Toivottavasti?